perjantai 2. joulukuuta 2016

Työntekijän rajaton käytös työyhteisön harmina

Puoli vuotta sitten ystäväni Kreeta oli äärettömän iloinen saatuaan uuden, ”unelmiensa” työpaikan. Nyt puoli vuotta myöhemmin hän kuvasi oloaan stressaantuneeksi, turhautuneeksi, työmotivaatio ja työn ilo olivat kadoksissa.

Mitä on tapahtunut? Kreeta kertoi työpaikan Liisasta. Liisa vahtii muiden tekemistä, puuttuu pikkuasioihin ja kommentoi jatkuvasti muiden työtapoja. Mikäli hänen kanssaan ei suju, seuraa siitä ”mykkäkoulu” ja tervehtimättömyyttä. Kreeta on myös kuullut, että Liisa valikoi tehtäviään ja pitää kiinni itse määrittelemistään loma-ajoista. ”Liisa vain on sellainen, älä välitä” sanottiin ystävälleni, kun hän ihmetteli Liisan käyttäytymistä työtoverilleen. Esimieskin on sitä mieltä, ettei kannata välittää ”se on vain Liisa, ei se tarkoita mitään pahaa” Moni on kuitenkin kertonut varovansa, joku suorastaan pelkäävänsä Liisaa.


Edellä kuvattu kuvitteellinen tilanne on todellisuutta monella työpaikalla.  Työpaikoilla puhutaan ”hankalista”, ”vahvoista” ja ”mahdottomista” ihmisistä.  Me kutsumme tätä vastuuttomaksi ja ei-ammatilliseksi työkäyttäytymiseksi.

Usein vastuuton työkäyttäytyminen saa jatkua vuosia. Sen sallivat esimiehet ja työtoverit perustelevat ’silmien ja korvien kiinni pitämistä’ paitsi persoonallisuudella, myös esimerkiksi sillä, että hänellä on ollut niin vaikeaa, oli se avioerokin tai että hän on korvaamaton asiantuntija, jota ei ole varaa suututtaa. Puuttumattomuuden taustalla on joskus myös pelko siitä, että tilanne menee yhä pahemmaksi.  

Huonosta käyttäytymistä puhuminen koetaan usein myös araksi ja tunteita herättäväksi asiaksi, josta ei haluta keskustella. Kun nostamme työpaikalla keskustelua vastuuttomasta työkäyttäytymisestä, sitä myös hämmästellään, ”kumma, että tällaisesta asiasta pitää puhua työpaikalla” tai ”tällaisesta puhuminen työpaikalla on lapsellista, kyllähän jokainen aikuinen tietää, miten työpaikalla tulee käyttäytyä”.

Vastuuttomasti käyttäytyvä Liisa ei ehkä itse edes näe käyttäytymisessään mitään väärää, sen kielteisiä vaikutuksia yhteistyöhön ja työtovereiden viihtymiseen työssä.  Vastuuttomasti käyttäytyvä kokee käyttäytymisensä puheeksi ottamisen usein puuttumisena persoonaansa ja yksilöllisyytensä rajaamisena ja on sitä mieltä, että työpaikalla ei sallita erilaisuutta. Vastuuttomaan työkäyttäytymiseen puuttuminen on aina esimiehen tehtävä. Puuttumisen tavoitteena ei ole missään nimessä ole muuttaa ihmisen persoonaa, vaan käyttäytymistä yhteisellä työpaikalla.
Sallitaanko teidän työpaikallanne vastuuton työkäyttäytyminen – miksi?

Maarit Vartia, johtava asiantuntija ja Marjut Joki, johtava konsultti

Aiheesta lisää Työterveyslaitoksen uusituilla verkkosivuilla: Työpaikkakiusaaminen: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyopaikkakiusaaminen
Toimiva työyhteisö: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso

Tiedote tutkimuksesta: Älä hyväksy kiusaamista ─ kiusaamisen kierre työpaikalla on mahdollista katkaista

tiistai 22. marraskuuta 2016

Ammattikirjastosta työelämätietoutta ja ideoita ammatinvalintaan

Työterveyslaitoksen Combo-hankkeessa ammattikirjastotapahtumia on järjestetty yhteistyössä nuorisopalveluiden, kirjastojen ja oppilaitosten kanssa. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on luoda uudenlaista, toimialarajat ylittävää yhteistyötä nuorten parissa toimivien tahojen välille ja ammattikirjasto* tarjoaa tähän hyvän mahdollisuuden. Myös nuoret ovat itse päässeet vaikuttamaan ammattikirjaston toteuttamiseen osallistumalla tapahtuman käytännön järjestelyihin ja esittämällä toiveita heitä kiinnostavista ammateista. Nuoret ovat toivoneet saavansa tietoa esimerkiksi maalarin, lähihoitajan, palomiehen ja poliisin työstä, ja ovatpa toivelistalla olleet myös ydinfyysikko, taidemaalari ja elokuvaohjaajakin. Aika haastavia toiveita, jotka kuitenkin pystyttiin toteuttamaan!

Nuoret ovat saaneet ammattikirjastosta monipuolista tietoa työelämästä ja jotkut jopa kipinän omaan ammatinvalintaan. Esimerkiksi keväällä kaksi ammattikirjastoon osallistunutta nuorta lainasi kokin ja yhteinen keskustelu innosti heitä pyrkimään alalle. Kumpikin nuori aloitti tänä syksynä ammattiopistossa ravintola-alan opinnot. Vaikka kaikille ammattikirjasto ei välttämättä tarjoakaan näin suurta ”ahaa”-elämystä, ovat nuoret pääsääntöisesti antaneet tapahtumista hyvää palautetta, kuten ”Tilaisuus oli mukava ja opin uusia asioita työelämästä” ja ”Tuli todella hyvää tietoa ja se meni sujuvasti. Järjestäkää tuollaisia enemmänkin nuorille ihmisille”.

Myös kirjoina toimineet eri alojen ammattilaiset ovat kokeneet ammattikirjana toimimisen antoisana ja osa heistä on osallistunut ammattikirjastotapahtumiin useampaan otteeseen. Kirjoina toimineet ovat todenneet, että ammattikirjasto on hyvä tapa kertoa nuorille erilaisista ammateista. Nuoret saavat myös aivan erilaisen kosketuksen ammatteihin, kun kertojana on omalla persoonallaan läsnä oleva elävä ihminen.

Ammattikirjasto on hyvä keino lisätä nuorten tietoisuutta eri ammateista, koulutusvaihtoehdoista ja työelämästä. Combo-hankkeessa ammattikirjastojen järjestäminen jatkuu myös ensi vuonna. Olisi hienoa, jos yhä useammat nuorten parissa toimivat ammattilaiset löytäisivät uudenlaisia yhteistyön tapoja vaikkapa toteuttamalla ammattikirjastotapahtuman nuorille. Tämän tavoitteen edistämiseksi Combo-hanke on tuottanut ammattikirjaston käytännön toteuttamista tukevaa materiaalia. Näitä materiaaleja nuorten parissa toimivat tahot voivat hyödyntää vapaasti omia tapahtumia järjestäessään. Ammattikirjastotapahtuman kuvaus ja materiaalit löytyvät SAKU ry:n ylläpitämästä Arjen Arkki –menetelmäpankista.

*Ammattikirjasto on nuorille suunnattu tapahtuma, joissa eri ammattien edustajat kertovat nuorille omasta työstään ja eri ammatteihin johtavista koulutuspoluista. Ammattikirjastosta nuoret lainaavat paperisten kirjojen sijaan oikeita ihmisiä keskustelua varten. Kirjaston ”kirjat” edustavat eri aloja ja ammatteja ja heitä lainaamalla nuoret pääsevät tutustumaan kyseisiin ammatteihin. Elävä Kirjasto –menetelmään pohjautuva ammattikirjasto on toiminnallinen ja osallistava menetelmä, joka tutustuttaa yläkoululaisia ja toisen asteen opiskelijoita työelämään.

Outi Aho

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Combo-hankkeessa ja pyrkii työssään edistämään nuorten työelämävalmiuksia.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Joustavasti kohti työelämää

Keväällä aloitettua Combo-hankkeen kyselytutkimusta jatkettiin syksyllä ammattioppilaitoksissa uusien harjoittelijoiden voimin. Koska aloitimme aineistonkeruun syyskuussa, vierailimme vasta aloittaneissa sekä pidempään opiskelleissa ryhmissä ja pääsimme näkemään mielenkiintoista opiskeluarkea. Erityisesti aineistonkeruusta jäi mieleen ammattioppilaitosten joustavuus, ja luokissa vieraileminen sujuikin vaivattomasti ja lyhyelläkin varoitusajalla.


Joustavan toimimisen lisäksi ammattioppilaitokset tarjoavat mahdollisuuksia erilaisista taustoista tuleville ja eri elämäntilanteissa oleville opiskelijoille. Enimmillään yhdessä ryhmässä on saattanut olla 15 eri kansallisuuden edustajaa ja opiskelijoilla voi olla keskenään useampikin kieli, joilla kommunikoida. Opinnot tuovat yhteen myös hyvin eri-ikäisiä henkilöitä. Suurin osa tapaamistamme opiskelijoista on ollut 16–19-vuotiaita, mutta mukana on ollut keski-ikäisiäkin opiskelijoita. Tutkinnon suorittaminen voikin olla toisille peruskoulun jälkeinen ensiaskel kohti omaa työuraa, kun taas toiset ovat vaihtamassa alaa tai täydentämässä osaamistaan pitkänkin työuran jälkeen. Opetussisältöjen lisäksi ammattioppilaitokset tarjoavat siis myös vertaissuhteita, joita ei koulun ulkopuolella välttämättä muodostuisi.

Opiskelijoiden erilaiset taustat ja lähtökohdat näkyivät aineistonkeruun aikana esimerkiksi siten, että osa on tarvinnut apua ja enemmän aikaa kyselyyn vastaamiseen, kun taas toiset ovat täyttäneet kyselyn itsenäisemmin. Huomasimme myös, että jotkut meille itsestään selviltä tuntuvat kysymykset saattoivat aiheuttaa hämmennystä opiskelijoissa. Myös opiskelijoiden omat käsitykset erilaisuudesta nousivat esiin. Tutkimuksessa kysytään, onko vastaaja tuntenut itsensä erilaiseksi kuin muut. Monella opiskelijalla on ollut vahva näkemys siitä, että jokaisella on oikeus olla omanlaisensa.

Opiskelun moninaisuus ja joustavuus näkyvät myös siten, että opiskelu voi toteutua joustavan opetuksen ryhmässä, opiskelija voi sisällyttää töitään tutkintoon ja opinnoissa voi kokeilla yrittäjyyttä tai suorittaa ammattikorkeakouluopintoja. Aineistonkeruun suorittamiseen ammattioppilaitosten moniulotteisuus toi sekä mahdollisuuksia että haasteita. Opiskelijat ovat pystyneet irrottautumaan käytännönläheisistäkin opinnoistaan kyselyn täyttämiseen: kyselyä on täytetty esimerkiksi työhaalareissa tai perunoiden kiehuessa viereisessä keittiössä. Toisaalta joissain ryhmissä on ollut paljon poissaolevia opiskelijoita suorittamassa opintoihinsa liittyviä tehtäviä muualla, mistä johtuen kokonaisia ryhmiä ei ole ollut helppoa tavoittaa.

Opiskelijoiden ja opettajien kanssa käydyt keskustelut ovat antaneet vaikutelman, että joustavuus mahdollistaa nuoren omiin tarpeisiin ja tilanteisiin sopivan opiskelun. Toisaalta joustavuus lisää myös nuoren vastuuta omista opinnoistaan. Vaikka joustavassa ja dynaamisessa ympäristössä opiskelu opettaa työelämän kannalta keskeisiä taitoja, niin mielestämme opiskelijoille on tärkeää olla tarjolla riittävästi tukea ja ohjausta.

Ella Lautaniemi ja Johanna Malander

Kirjoittajat työskentelivät Combo-hankkeessa ja osallistuivat kyselyaineiston keruuseen toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Kyselyaineisto kerätään vuosina 2016 ja 2017.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Palaudu työstä luonnossa liikkumalla

Luonto on yksi suomalaisten yleisimmistä liikkumiseen motivoivista tekijöistä. Luonnossa voi liikkua yksin, kaverin tai perheen kanssa. Luonnossa liikkumisesta saa fyysisten terveyshyötyjen lisäksi paljon mielihyvää luonnon kauneudesta. Kuulet luonnon äänet, haistat metsän tuoksun ja kauniit maisemat voit tallettaa vaikka valokuvaan.

Kuva: Eveliina Korkiakangas

Luonnossa harrastettaviin liikuntalajeihin on lähes kaikilla hyvät mahdollisuudet, eivätkä ne vaadi kovinkaan kalliita varusteita. Luonto tarjoaa vastapainoa työn teolle ja mahdollistaa perheen yhdessäolon. Luonnossa harrastettavista liikuntalajeista löytyy kaikkien kuntotasoon sopiva muoto. Työikäisten suosiossa ovat esimerkiksi kävely, sauvakävely, hiihto ja pyöräily. Sosiaalisessa mediassa valtavan suosion saanut ”Kansallispuistot tutuksi” jakaa tykkääjilleen upeita kuvia, reittiehdotuksia ja patikointikokemuksia niin lyhyemmiltä kuin pidemmiltäkin reiteiltä. Luonnon kauneus onkin hyvä motivaattori liikkumiseen kaikkina vuodenaikoina.

Luonto edistää terveyttä paitsi liikkumisen vuoksi jo ihan ympäristönä sinänsä. Jo lyhytkin hetki metsässä laskee verenpainetta ja luonnossa useimmat kokevat itsensä rentoutuneeksi, stressistä palautuminen nopeutuu ja mieliala kohenee. Työasiat on helppo unohtaa kauniissa maisemissa ja ajatukset saa työpäivän jälkeen järjestykseen luonnossa liikkumisen ja rauhallisen ajattelun kautta.

Työkyvyn kannalta on tärkeää saada keholle liikettä ja luonnossa liikkuessa liikunta tuntuu kevyeltä, jolloin liikumme ihan huomaamatta reippaasti. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet alentavat työkykyä merkittävästi ja niitä voi ennaltaehkäistä liikunnalla, johtuipa kuormitus sitten fyysisesti raskaasta työstä tai liiallisesta istumisesta ja paikallaanolosta. Liikunta myös parantaa unen laatua.

Luontoliikkumiseen löytyy loputtomasti toinen toistaan upeampia kohteita, mutta ensimmäisenä kannattaa suunnata lähimetsään ja puistoihin, joista voi jatkaa kauemmaksi kauniisiin luontokohteisiin tai vaativampiin maastoihin. Kunnon kasvaessa luonto innostaa myös haastamaan itseään yhä pidemmillä hiihto- tai patikointilenkeillä, tai voi polkaista vauhtiin maastopyörällä tai suuren suosion saavuttaneella fatbike-pyörällä. Anna itsesi innostua ja kokeile jatkossa jotakin uutta – vaikkapa geokätköilyä, retkiluistelua tai lumikenkäilyä!

Eveliina Korkiakangas

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Työterveyslaitoksella Promo@Work-tutkimushankkeessa.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Esimies työkyvyn tukijana ja tuen tarvitsijana

Olemme työskennelleet esimiesten ja eri asiantuntijoiden kanssa työpaikoilla ja verkostoissa kysyen, miten työkykyä tulisi edistää työpaikoilla. Tietyt teemat nousevat aina esiin.

Ensinnäkin kysytään, onko työkyvystä huolehtiminen osa johtamista ja osataanko työn muutoksia katsoa työkyvyn näkökulmasta. Työkyvystä huolehtiminen on kaikkien asia, mutta harvoin kenenkään perustehtävä. Työkyvyn huomioon ottaminen on osa työprosessien laatua.

Toiseksi on havaittu, että ongelmiin osataan usein tarttua vasta, kun työkyky on jo selvästi uhattuna. Reaktiiviset keinot eivät yksin riitä, ongelmia ei saisi alkujaankaan päästää kasvamaan. Työkykyä tulisi tukea proaktiivisesti.

Kolmanneksi on huomattu, että parhaat proaktiiviset keinot ovat niitä arkisimpia. Miten toimimme yhdessä? Miten syntyy luottamus ja turvallinen tunne tasapuolisuudesta? Entä riittävän selkeät pelisäännöt? Miten syntyy hyvä työpaikan keskustelukulttuuri, jolloin työstä voi käydä avointa keskustelua ja tarvittaessa puhua myös työntekijän elämäntilanteesta?


Nämä teemat kohdistavat katseet esimiehiin. Esimiehet voivat osaltaan luoda hyvää keskustelukulttuuria ja vaikuttaa siihen, miten asioita käsitellään. Esimiehet voivat vaikuttaa pelisääntöihin ja niiden noudattamiseen, tasapuolisuuteen ja luottamusta herättävään viestintään.

Ehkä toistuvin ajatus on ollut, että esimiehet itse tarvitsevat tukea voidakseen olla taitavia työkyvyn vaalijoita. Työkyvyn ongelmien käsittelyyn liittyy kuormittavaa tunnelastia ja ristiriitoja. Vastuukysymykset voivat olla hankalia. Saako puuttua työntekijän asioihin? Onko työpaikka tai esimies kantanut vastuunsa? Esimiestyötä vaikeuttaa, jos alaisia on hyvin paljon, heitä tapaa harvoin tai esimiesvastuut ovat hajallaan.

Esimiestyötä tehdään yksin, eikä oma työidentiteetti aina tarjoa otollista kasvualustaa. Esimiesten ryhmäohjaus onkin noussut hankkeemme tärkeäksi, vertaistukea ja yhteisöllisyyttä tarjoavaksi työmuodoksi. Esimiehet ovat työpaikan keskustelukulttuurin avainhenkilöitä. He tarvitsevat paikan, jossa itse tulla kuulluksi ja kuunnella, oppia ja verkottua, kokea yhteisöllisyyttä ja arvostusta ammattilaisina.

Sanna Vehviläinen

Kirjoittaja on työskennellyt Työterveyslaitoksessa vanhempana tutkijana hankkeissa, joissa ohjaus toimii työkyvyn ja terveyden edistämisen toimintatapana. Tällä hetkellä hän toimii opinto- ja uraohjauksen professorina Itä-Suomen yliopistossa.

Kroppa ja nuppi kuntoon – fyysisesti raskasta työtä tekevien työkyvyn ja terveyden edistäminen työpaikoilla –hanke on osa TyhyverkostoX - Työterveyttä, työturvallisuutta ja työhyvinvointia verkostoituen –hankekokonaisuutta. Hankkeen on rahoittanut ESR ja se toimii koko maassa vuosina 2015-2018.