tiistai 17. tammikuuta 2017

Uudet teknologiat työterveydessä

Tallennetun tiedon määrä maailmassa kaksinkertaistuu joka toinen vuosi. Suureksi osaksi tämä johtuu älylaitteiden käytön kasvusta. Suomessa lähes 95 %:lla alle 50-vuotiaasta väestöstä on älypuhelin henkilökohtaisessa käytössä. Dataa kerääntyy muun muassa antureista, joiden syötteitä analysoidaan älypuhelinkäyttöjärjestelmän uumenissa.

Prosentti-osuus väestöstä ikäryhmittäin, jolla on henkilökohtaisessa käytössä älypuhelin.

Lisäksi maailmanlaajuinen “wearable tech” eli puettavan teknologian markkina on voimakkaassa kasvussa. Esimerkiksi sykkeen mittaaminen harjoituksen aikaisesta sykevyöratkaisusta on siirtymässä jatkuva-aikaiseen rannemittaukseen. Puettava teknologia yhdessä kaiken ympäristöömme sulautuvan teknologian kanssa tulee jälleen kiihdyttämään datan määrän kasvua.

Henkilökohtaisen, esimerkiksi liikuntatottumuksia tallentavan tiedon hallinta on tärkeä tekijä myös tulevaisuuden työterveyshuollossa. Työterveyshuolto siirtyy osin muualla kuin laboratoriossa kerättyyn ja todennettavaan tietoon, joka voi olla myös asiakkaiden itsensä tuottamaa. Uudet työterveyshuollon toimijat ovatkin ottaneet juuri klinikoiden ulkopuolella tapahtuvan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tärkeäksi osaksi strategiaansa. Samaa ajatusta on nähtävissä myös perinteisimmillä toimijoilla, esimerkiksi erilaisten yritysjärjestelyjen muodossa. Näiden ansiosta markkinoilta löytyy nyt erilaisia pelillistäviä taukoliikuntakamppanjoita ja anturiteknologiaa hyödyntäviä ryhmäanalyyseja.


Työstä palautumisella on iso rooli ihmisten hyvinvoinnin parantamisessa ja työterveyshuoltojen lisäksi muut kaupalliset toimijat ovat tuotteistaneet työn kuormitusta ja siitä palautumista tarkastelevia palvelupaketteja. Toiminta on vahvasti terveysteknologiaan nojaavaa ja sitä kehitetään alati erilaisissa tuotekehitys- ja palvelukonseptihankkeissa ympäri maailmaa. Hankkeissa antureiden avulla kerättyä tietoa pyritään yhdistelemään uusilla tavoilla ja juuri henkilöiden itsensä keräämä data on keskeisessä roolissa. Esimerkkinä eräässä Reaktorin kehityshankkeessa pyritään kiihtyvyysantureiden avulla tuottamaan tietoa muun muassa unen laadun muutoksien vaikutuksista organisaatiotasolla.

Laajemmalla tasolla työkalujen, menetelmien ja organisaation toiminnan kehitysmahdollisuuksia tutkii esimerkiksi Työterveyslaitoksen konsortiohanke “Tietotyön Vallankumous”, jossa muun muassa katsetta tai sykettä seuraamalla pyritään parantamaan sekä yksilön että organisaation toimintakykyä ja tehokkuutta. Valtavat tietomäärät ja kaikkialle leviävät anturit mahdollistavat siis moninaisia täysin uudenlaisia tapoja hyödyntää ihmisestä kertyvää tietoa sekä yksilön että ryhmän työkyvyn parantamiseen, työstä palautumisen tehostamiseen ja ennaltaehkäisevään työterveyshuollon toimintaan.

Seuraava askel kertyvän tiedon hyödyntämisessä onkin yksilödatan yhdistäminen muutosten tunnistamiseen ja tiloihin laajemmalla tasolla, esimerkiksi työyksikössä. Tällainen kehitys on vääjäämätöntä jo sen vuoksi, että älylaitteet lisääntyvät rajusti tulevaisuudessakin sekä taskussa, iholla että ympäristössä. Näistä kertyvä tieto on erilaisten kolmansien osapuolien käytössä jopa käyttäjän sitä sisäistämättä. Henkilökohtaisen tiedon hallinta ja sen määrittely ovatkin tärkeässä roolissa myös Työterveyslaitoksen kaltaisen asiantuntijaorganisaation fokuksessa. Unohtamatta kuitenkaan merkittäviä hyötyjä työhyvinvoinnin, palautumisen ja organisaation tehokkuuden tutkimuksessa ja kehittämisessä, kun tietoa hyödynnetään kaikki osapuolet huomioivalla tavalla.

Lauri Ahonen @lrvlt 

Työterveyslaitoksella Lauri työskentelee Quantified Employee teemaan liittyvissä hankkeissa. Quantified Employee on uusi lähestymistapa, jossa pyritään kvantitatiivisen tiedon avulla tuottavaan työhön - eli pyritään mitattavia suureita käyttäen ylläpitämään ja parantamaan työkykyä. Hankkeet edistävät uusien teknologioiden käyttöä työhyvinvoinnin ja tehokkuuden tarpeisiin. Projektien ohella Lauri valmistelee väitöskirjaa biosignaalien käytöstä stressitilojen tunnistamiseen Helsingin yliopistolle.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Johtajuus tukee asiantuntijan ajanhallintaa

Asiantuntijatyötä pidetään hyvin itsenäisenä ja autonomisena työnä. Sen johtamisessa korostetaan asiantuntijan hyvää oman työn eli itsen johtamisen kykyä. Itsen johtamisella tarkoitetaan niitä taitoja, joiden avulla ihminen tietoisesti suuntaa toimintaansa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Itsen johtaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi selvitä työstään yksin. Itsen johtaminen tarvitsee tuekseen rakenteita, jotka antavat ihmiselle hyvät mahdollisuudet hallita omaa työtään. Juuri päättyneessä Aikajärjestys asiantuntijatyössä –hankkeessa tarkasteltiin yhtenä osa-alueena sitä, onko esimiehen asiantuntijalle antama työn suunnittelutuki yhteydessä asiantuntijan töiden ajallisiin haasteisiin ja hyvinvointiin.


Ja kyllähän se on: kyselytutkimuksen mukaan esimiehen ja asiantuntijan yhteinen aikasuunnittelu oli yhteydessä hyvään ajan hallintaan, suunniteltuun ja ennakoituun työn tekemiseen sekä vahvaan työn imuun. Tulosten mukaan ajan hallintaa lisäsi se, että asiantuntija sai usein tukea esimieheltä. Kun tuki oli harvinaisempaa, olivat myös ajanhallinnan haasteet huomattavasti yleisempiä.

Hankkeessa tehdyt haastattelut nostivat esille asiantuntijoiden toiveita ja esimerkkejä siitä, millainen johtaminen on tarpeen. Esimies toimi erityisesti töiden priorisoinnin ja rajaamisen apuna. Myös esimiehiltä saadun säännöllisen yhteisen ajan koettiin auttavan työn ennakoivaa, tietoon perustuvaa suunnittelua. Ylipäätään korostettiin sitä, että kuunteleva, osallistava ja vaikutusmahdollisuuksia salliva johtamistapa on merkittävä asiantuntijan työn ja jaksamisen tukipilari.

Itsenäinen asiantuntijatyö edellyttää vahvoja itsen johtamisen taitoja, mutta sen rinnalle tarvitaan laajempaa toiminnan johtamista. Tässä tutkimuksessa asiaa oli mahdollista tarkastella esimiehen antaman tuen avulla, mutta nykyorganisaatioissa johtajuus voidaan järjestää myös toisin. Keskeistä on se, että työpaikoilla suositaan sellaisia toimintatapoja, jotka takaavat asiantuntijalle riittävästi ajallista väljyyttä, sopivasti tietoa helpottamaan työn suunnittelua sekä mahdollisuuden saada tukea ja apua. Toteutettiinpa johtamistyö miten hyvänsä, sille tulee varata aikaa: se ei saa olla muiden tehtävien päälle tuleva lisätehtävä.

Tulokset herättävät ajattelemaan myös mekanismia, jonka avulla yhteys ajanhallinnan ja hyvinvoinnin sekä työlle saadun suunnittelutuen välille syntyy. Onko niin, että riittävän väljät aikataulut synnyttävät tilaa yhteiselle suunnittelulle ja työn imun kokemukselle, vai synnyttääkö yhteinen suunnittelu ja työn imu väljyyttä aikatauluihin? Omalla kohdallani mekanismi tuntuu toimivan kumpaankin suuntaan: työn suunnittelu, jota teen yhdessä kulloisenkin projektiryhmän kanssa ja tarvittaessa myös esimiehen tuella, vaikuttaa työn aikataulujen hallintaan, mutta kiireessä ei aina ymmärrä varata riittävästi aikaa työn yhteiselle suunnittelulle. Kyseessä on ainakin omalla kohdallani muna-kana –ilmiö tai jatkuva kehä, josta on lopulta hyvin vaikea sanoa, kumpaa olikaan ensin: aikaa yhteiselle suunnittelulle vai suunnitelmien tukemaa ajanhallintaa.

Minna Janhonen  @minnajanhonen

Kirjoittaja toimi tutkijana Aikajärjestys asiantuntijatyössä –hankkeessa.


Lisätietoja hankkeesta:
Hankkeen loppuraportti
Fokus kateissa, aika palasina –opas


tiistai 13. joulukuuta 2016

Työkykyni riippuu myös toimintaympäristöstäni

Toimintakykyni luo puitteet sille miten pärjään elämässäni. Kaikki ei kuitenkaan ole vain itsestäni kiinni. Se mitä voin ja haluan elämässäni tehdä, ja mikä on minulle mahdollista, on osin riippuvaista muista ihmisistä ja ympäristöstä, jossa toimin. Sama pätee työkykyyni.

Mitä kaikkea osaankaan, on osaamiseni arvo muiden silmissä suhteessa siihen, mitä minulta odotetaan ja millaiselle osaamiselle on kysyntää. Tekemisiäni ohjaavat myös monet pakot, kuten toimeentulon välttämättömyys.


Toimintaympäristöni tukee työ- ja toimintakykyäni lukuisin tavoin. Olen palkkatyössä ja työelämä tarjoaa valtavasti voimavaroja. Työn, jonka ääreen käyn joka arkiaamu. Työ rasittaa, mutta myös palkitsee mukavilla työkavereilla ja mielekkäällä tekemisellä. Aikaansaamisen tunne on tärkeä, samoin säännöllinen palkkatulo.

Hyvää elämääni tuovat myös perhe, ystävät, sukulaiset ja harrastukset. Hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoaa turvaa, koulutusta ja terveydenhuoltoa ja asuinpaikkani pääkaupunkiseudulla puolestaan palveluja, kulttuuria ja työtä läheltä.

Toimintaympäristööni liittyy myös kuormitustekijöitä, kuten huoli läheisten terveydestä, lasten tulevaisuudesta ja vanhan äitini tulevasta hoidosta. Palkkatyö toimii kuitenkin puskurina, joka lievittää epävarmuutta ja helpottaa ennakointia.

Minua myös arvioidaan ja arvotetaan kykyjeni perusteella. Työssä olen hyvä työntekijä ja työtoveri, jos osaan, olen motivoitunut, jaksan ja pysyn terveenä, vastaan odotuksiin ja onnistun tehtävissäni.

Jos jään työttömäksi, arvioi työnantaja työ- ja toimintakykyäni esimerkiksi sen perusteella mitä olen aiemmin tehnyt, miksi olen jäänyt työttömäksi ja kuinka kauan sitä on jatkunut. Jos työttömyys pitkittyy, arvioivat minua myös viranomaiset ja kuntouttajat.

Arvioinnissa käytetään usein kyselylomakkeita. Tällöin on hyvä, että kyselymittari ottaa huomioon myös ympäristööni ja toimintamahdollisuuksiini liittyviä tekijöitä. Sillä vaikka kuinka haluaisin, en aina voi tehdä kaikkea niin hyvin kuin haluaisin, osaisin tai minun pitäisi. On tärkeää, että myös voimavarani tulevat huomatuksi.

Työterveyslaitoksen kehittämä Kykyviisari tekee näin. Minua arvioiva taho saa tietoa myös vahvuuksistani. Itse saan mittaustuloksesta henkilökohtaisen palautteen.

Merja Turpeinen

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Työterveyslaitoksen Solmu-ESR-koordinaatiohankkeessa.

Lisätietoa: www.ttl.fi/kykyviisari 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Työntekijän rajaton käytös työyhteisön harmina

Puoli vuotta sitten ystäväni Kreeta oli äärettömän iloinen saatuaan uuden, ”unelmiensa” työpaikan. Nyt puoli vuotta myöhemmin hän kuvasi oloaan stressaantuneeksi, turhautuneeksi, työmotivaatio ja työn ilo olivat kadoksissa.

Mitä on tapahtunut? Kreeta kertoi työpaikan Liisasta. Liisa vahtii muiden tekemistä, puuttuu pikkuasioihin ja kommentoi jatkuvasti muiden työtapoja. Mikäli hänen kanssaan ei suju, seuraa siitä ”mykkäkoulu” ja tervehtimättömyyttä. Kreeta on myös kuullut, että Liisa valikoi tehtäviään ja pitää kiinni itse määrittelemistään loma-ajoista. ”Liisa vain on sellainen, älä välitä” sanottiin ystävälleni, kun hän ihmetteli Liisan käyttäytymistä työtoverilleen. Esimieskin on sitä mieltä, ettei kannata välittää ”se on vain Liisa, ei se tarkoita mitään pahaa” Moni on kuitenkin kertonut varovansa, joku suorastaan pelkäävänsä Liisaa.


Edellä kuvattu kuvitteellinen tilanne on todellisuutta monella työpaikalla.  Työpaikoilla puhutaan ”hankalista”, ”vahvoista” ja ”mahdottomista” ihmisistä.  Me kutsumme tätä vastuuttomaksi ja ei-ammatilliseksi työkäyttäytymiseksi.

Usein vastuuton työkäyttäytyminen saa jatkua vuosia. Sen sallivat esimiehet ja työtoverit perustelevat ’silmien ja korvien kiinni pitämistä’ paitsi persoonallisuudella, myös esimerkiksi sillä, että hänellä on ollut niin vaikeaa, oli se avioerokin tai että hän on korvaamaton asiantuntija, jota ei ole varaa suututtaa. Puuttumattomuuden taustalla on joskus myös pelko siitä, että tilanne menee yhä pahemmaksi.  

Huonosta käyttäytymistä puhuminen koetaan usein myös araksi ja tunteita herättäväksi asiaksi, josta ei haluta keskustella. Kun nostamme työpaikalla keskustelua vastuuttomasta työkäyttäytymisestä, sitä myös hämmästellään, ”kumma, että tällaisesta asiasta pitää puhua työpaikalla” tai ”tällaisesta puhuminen työpaikalla on lapsellista, kyllähän jokainen aikuinen tietää, miten työpaikalla tulee käyttäytyä”.

Vastuuttomasti käyttäytyvä Liisa ei ehkä itse edes näe käyttäytymisessään mitään väärää, sen kielteisiä vaikutuksia yhteistyöhön ja työtovereiden viihtymiseen työssä.  Vastuuttomasti käyttäytyvä kokee käyttäytymisensä puheeksi ottamisen usein puuttumisena persoonaansa ja yksilöllisyytensä rajaamisena ja on sitä mieltä, että työpaikalla ei sallita erilaisuutta. Vastuuttomaan työkäyttäytymiseen puuttuminen on aina esimiehen tehtävä. Puuttumisen tavoitteena ei ole missään nimessä ole muuttaa ihmisen persoonaa, vaan käyttäytymistä yhteisellä työpaikalla.
Sallitaanko teidän työpaikallanne vastuuton työkäyttäytyminen – miksi?

Maarit Vartia, johtava asiantuntija ja Marjut Joki, johtava konsultti

Aiheesta lisää Työterveyslaitoksen uusituilla verkkosivuilla: Työpaikkakiusaaminen: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyopaikkakiusaaminen
Toimiva työyhteisö: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso

Tiedote tutkimuksesta: Älä hyväksy kiusaamista ─ kiusaamisen kierre työpaikalla on mahdollista katkaista

tiistai 22. marraskuuta 2016

Ammattikirjastosta työelämätietoutta ja ideoita ammatinvalintaan

Työterveyslaitoksen Combo-hankkeessa ammattikirjastotapahtumia on järjestetty yhteistyössä nuorisopalveluiden, kirjastojen ja oppilaitosten kanssa. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on luoda uudenlaista, toimialarajat ylittävää yhteistyötä nuorten parissa toimivien tahojen välille ja ammattikirjasto* tarjoaa tähän hyvän mahdollisuuden. Myös nuoret ovat itse päässeet vaikuttamaan ammattikirjaston toteuttamiseen osallistumalla tapahtuman käytännön järjestelyihin ja esittämällä toiveita heitä kiinnostavista ammateista. Nuoret ovat toivoneet saavansa tietoa esimerkiksi maalarin, lähihoitajan, palomiehen ja poliisin työstä, ja ovatpa toivelistalla olleet myös ydinfyysikko, taidemaalari ja elokuvaohjaajakin. Aika haastavia toiveita, jotka kuitenkin pystyttiin toteuttamaan!

Nuoret ovat saaneet ammattikirjastosta monipuolista tietoa työelämästä ja jotkut jopa kipinän omaan ammatinvalintaan. Esimerkiksi keväällä kaksi ammattikirjastoon osallistunutta nuorta lainasi kokin ja yhteinen keskustelu innosti heitä pyrkimään alalle. Kumpikin nuori aloitti tänä syksynä ammattiopistossa ravintola-alan opinnot. Vaikka kaikille ammattikirjasto ei välttämättä tarjoakaan näin suurta ”ahaa”-elämystä, ovat nuoret pääsääntöisesti antaneet tapahtumista hyvää palautetta, kuten ”Tilaisuus oli mukava ja opin uusia asioita työelämästä” ja ”Tuli todella hyvää tietoa ja se meni sujuvasti. Järjestäkää tuollaisia enemmänkin nuorille ihmisille”.

Myös kirjoina toimineet eri alojen ammattilaiset ovat kokeneet ammattikirjana toimimisen antoisana ja osa heistä on osallistunut ammattikirjastotapahtumiin useampaan otteeseen. Kirjoina toimineet ovat todenneet, että ammattikirjasto on hyvä tapa kertoa nuorille erilaisista ammateista. Nuoret saavat myös aivan erilaisen kosketuksen ammatteihin, kun kertojana on omalla persoonallaan läsnä oleva elävä ihminen.

Ammattikirjasto on hyvä keino lisätä nuorten tietoisuutta eri ammateista, koulutusvaihtoehdoista ja työelämästä. Combo-hankkeessa ammattikirjastojen järjestäminen jatkuu myös ensi vuonna. Olisi hienoa, jos yhä useammat nuorten parissa toimivat ammattilaiset löytäisivät uudenlaisia yhteistyön tapoja vaikkapa toteuttamalla ammattikirjastotapahtuman nuorille. Tämän tavoitteen edistämiseksi Combo-hanke on tuottanut ammattikirjaston käytännön toteuttamista tukevaa materiaalia. Näitä materiaaleja nuorten parissa toimivat tahot voivat hyödyntää vapaasti omia tapahtumia järjestäessään. Ammattikirjastotapahtuman kuvaus ja materiaalit löytyvät SAKU ry:n ylläpitämästä Arjen Arkki –menetelmäpankista.

*Ammattikirjasto on nuorille suunnattu tapahtuma, joissa eri ammattien edustajat kertovat nuorille omasta työstään ja eri ammatteihin johtavista koulutuspoluista. Ammattikirjastosta nuoret lainaavat paperisten kirjojen sijaan oikeita ihmisiä keskustelua varten. Kirjaston ”kirjat” edustavat eri aloja ja ammatteja ja heitä lainaamalla nuoret pääsevät tutustumaan kyseisiin ammatteihin. Elävä Kirjasto –menetelmään pohjautuva ammattikirjasto on toiminnallinen ja osallistava menetelmä, joka tutustuttaa yläkoululaisia ja toisen asteen opiskelijoita työelämään.

Outi Aho

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Combo-hankkeessa ja pyrkii työssään edistämään nuorten työelämävalmiuksia.