tiistai 23. elokuuta 2016

Kokeilemalla parempi

Kokeilevuus on muotia, ja yhä useammassa organisaatiossa haikaillaan ketteryyttä. Heinäkuussa julkaistun Työelämä 2020-hankkeen teettämän kyselyn mukaan ”suurin osa suomalaisista kokee, että työnantaja suhtautuu myönteisesti uusien työskentelytapojen kokeilemiseen”. Tästä huolimatta lähes 90 % kyselyyn vastanneista toteaa, ettei omalla työpaikalla ei ole tehty  tämän kaltaisia kokeiluja. Tutkimuksen tuloksista on raportoitu täällä.

KetteräHR-hankkeessa olemme tarkastelleet hyvinä työpaikkoina tunnettuja yrityksiä ja törmänneet haluun ja uskallukseen toimia kokeilevasti. Miten haastattelemamme yritykset ovat onnistuneet siinä, missä suurimmalla osalla yrityksistä tuntuu olevan vaikeuksia? Ja miksi nämä yritykset kokevat kokeilevuuden tärkeäksi?

Nämä yritykset alleviivaavat, että organisaation kehittymistä ei tapahdu suurin strategioin tai keksinnöin, vaan arjen työssä pienten jatkuvien parannusten kautta. Koko organisaation ketteryys mahdollistetaan antamalla työntekijöille päätäntävaltaa omaan työhönsä liittyvissä asioissa ja tilaa toteuttaa ammatillisia haaveita. Ammattilaisiin luottaminen kannattaa, sillä työntekijöiden omassa työssään tekemät parannukset heijastuvat yrityksen palveluun, prosessiin tai tuotteeseen. Tästä kertoo myös tuore uutisointi vanhainkodeista.

Kokeilevuutta tuetaan huomioimisen kulttuurilla. Hyvästä ideasta tai suorituksesta palkitaan herkästi lounaalla tai lahjakortilla. Täydentäen yrityksessä voidaan rohkaista kaikkia palkitsemaan toisiaan, esimerkiksi jakamaan pieniä huomionosoituksia yrityksen suklaarasioin ja elokuvalipuin varustamasta palkintokaapista. Työntekijää kannustaa kokeilemaan myös kyky vaikuttaa työympäristöön ja työilmapiiriin. Esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa työvälineisiin tai työtiloihin koetaan itsessään palkinnoiksi.

Esimerkki Trellon sähköisestä projektiseinästä.

Kannattaakin kiinnittää huomiota pienten arkipäivän tekojen merkitykseen ja arvostaa näitä. Hiukan tarkemmin katsoessasi saatat havaita, että työpaikallasi kokeillaan ja kehitetään jo paljon!

Jos haluat tuoda kokeilevuuden osaksi arkea, kokeile näitä:

Rakenna avoimuutta ja luottamusta

  1. Havainnoi arjen työtä. Huomioi omat ja muiden onnistumiset ja tavat tehdä toisin. Rohkaise muitakin tuomaan esille mielipiteitään ja ideoitaan sekä kiittämään toisiaan.
  2. Käytä aikaa keskusteluun ja ihmisten kohtaamiseen! Luo tapaamiselle tilaa ja aikaa, ota tavaksi esimerkiksi säännöllinen viikoittainen palaveri tai aamupala. Kohdatessasi kuuntele. 
  3. Anna työntekijöiden päättää! Kysy mielipidettä ja ideoita, kun suunnittelet pieniä tai suuria muutoksia.

Hyödynnä ketteryyden työkaluja

  1. Hyödynnä pikaviestimiä: Avaa keskusteluja, lähetä lyhyitä kyselyitä. Kun otat uusia viestimiä ja teknologioita käyttöön, muista keskustella ja tarvittaessa kouluttaa! Tässä kohtaa voi hyvin harjoitella kysymistä: Mitä viestintä voisimme käyttää? Mihin tarkoitukseen?
  2. Käy läpi esitetyt ideat ja tuo esiin niiden pohjalta tehdyt päätökset. Tarvittaessa hyödynnä fyysistä tai sähköistä projektiseinää tai projektityökaluja (esim. Trello), jonka avulla työyhteisö voi osallistua ideoiden kehittämiseen, ja kaikki voivat seurata uudistusten edistymistä. 

Uudista ajattelutapaasi - opi työntekijälähtöiseksi

  1. Varsinkin vähän resursseja vaativia ideoita kannattaa rohkeasti kokeilla. Jos kokeilu ei onnistu, siitä kannattaa myös luopua. Kokeilussa selvitetään mikä voi toimia, mikä ei. Toimimattomia kokeiluja ei kannata lähestyä epäonnistumisina, eikä niille tule etsiä syyllisiä. Yhden toimimattoman kokeilun jälkeen ei kannata hylätä kokeilevuuden ideaa.
  2. Vältä kontrollointia ja mahdollista oleilu työtehtävien välissä. Kontrolloitu ihminen harvoin kokeilee, ja parhaat ideat työn paremmin tekemisestä syntyvät usein arjen lomassa asioita pähkäillessä.
  3. Nurisevia työntekijöitä? Älä suhtaudu kritiikkiin ongelmana, vaan parannuksen ja kehittämisen esiasteena. Anna työntekijöille lupa löytää ratkaisuja seuraaviin kysymyksiin: Miten voisimme tehdä paremmin? Ja: Miten työtämme voisi tukea paremmin?


Tiina Taipale (@maapallolainen) ja Minna Janhonen (@minnajanhonen)

Tiina ja Minna toimivat tutkijoina, kehittäjinä ja kiertue-emäntinä KetteräHR-hankkeessa.

KetteräHR-hankkeessa kerätään tietoa kasvuvaiheen henkilöstöjohtamisen hyvistä toimintamalleista. KetteräHR RoadTourilla toimintamalleja jaetaan ja keskustelutetaan ympäri Suomen järjestettävissä työpajoissa. Syksyn KetteräHR RoadTourin ilmoittautuminen on avattu! Tule maksuttomaan työpajaan saamaan henkilöstöjohtamiseen liittyvää tietoa ja sparrausta, sekä verkostoitumaan muiden yrittäjien kanssa. Työpajat on suunnattu kasvaville tai kasvuhaluisille pk-yrityksille, yrittäjille ja startup-yrittäjille!

Lisätietoja ja linkki ilmoittautumiseen: www.ttl.fi/ketteraHR

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Irti rutiineista ja ripaus luksusta – työpäivä toimistohotellissa

Työn tekemisen tavat, paikat ja ajat muuttuvat. Joustavat työnteon muodot ja tilat puhuttavat. Joissakin skenaarioissa fyysiset työpaikat ovat tulevaisuudessa jopa harvinaisia. Jo nyt vaeltavat ammattilaiset valtaavat kantakaupungin valoisia kahviloita.

Samaan aikaan Meilahdessa, virastorakennuksen hämärän käytävän varrella, kirjoitan työn vapautuvan ajasta ja paikasta. Jostain syystä tekstini tuntuu paperiselta.

Kuin tilauksesta kollegani AikaJärjestys asiantuntijatyössä -hankkeesta ehdottaa, että kokeilisimme työskentelyä toimistohotellissa. Hyvä idea, osallistuvaa havainnointia! Varaamme saman tien päiväpassit yhteen Helsingin keskustan työtiloja tarjoavista kohteista.


35 eurolla* saamme päiväksi käyttöömme työtilat höysteineen (wifi, tulostusmahdollisuus, videotykki jne.). Hintaan kuuluu myös aamiainen, lounas ja mielin määrin kahvia.

Kaupunki kylpee aamuauringossa ja tunnelma poikkeaa miellyttävällä tavalla normaalista, kun astelen toimistohotelliin. Sen kaunis ja avara tila virittää mielen kevyelle taajuudelle. Aamiaisbuffet tuntuu ylelliseltä, croissantit ja vastapuristettu tuoremehu täydentävät mannermaista vaikutelmaa. Saattaisin tottua tähän..

Kollegani saapuvat ja virkistävän aamiaistuokion jälkeen asetumme työhön. Työtilamme on lasiovilla varustettu huone ravintolasalin vieressä, olemme sen ainoita käyttäjiä. Työrauhaa häiritsee hiukan salista kuuluva musiikki, mutta se vaimennetaan pyynnöstä. Näpyttelemme menemään, työ sujuu ainakin yhtä hyvin kuin toimistolla. En tietenkään tiedä miten olisi keskittymisen laita, jos huone olisi täynnä aitoja nomadeja. Epäilen että se ei haittaisi, tuntevat varmasti yhteistilojen käyttäytymiskoodiston.

Joitakin luettuja artikkeleita ja editoituja tekstinpätkiä myöhemmin on lounasaika. Lounas ei vedä aivan vertoja aamiaiselle, tosin joukkomme kasvissyöjä iloitsee kasvis- ja kalapainotteisesta menusta. Tunnelma on mukavan vapautunut ja jopa hivenen ylellinen, olemme kuin ladies and a gentleman who lunch.

Kuva: Minna Toivanen
Keskustelu koskettelee vähän tavanomaista yksityisempiä asioita, johtuneeko siitä että ympärillämme eivät ole työpaikkaruokalan seinät. Kollega kertoo esimerkiksi suunnitelmistaan nikkaroida kesämökillä penkkiin jalat. Toiveissa on, että ne menevät ristiin. Pidämme suunnitelmaa varsin kunnianhimoisena – ja tiedämme hänestä vähän enemmän. **

Iltapäivällä työ jatkuu yläkerran suuressa työhuoneessa, se on tyylikkäästi sisustettu. Tosin tuolien ergonomia ei ole optimaalinen. Olemme jälleen tilan ainoita käyttäjiä. Työ sujuu ja kahvia riittää. Ei valittamista.

Työpäivä toimistohotellissa oli onnistunut ja vakituisessa työpisteessä työskentelevälle virkistävä (toisin voisi olla, jos vaeltelisi kaduilla päivittäin etsien työtilaa). Rahalla tietysti saa mitä vaan, ja ehkä investoimme kokemukseen uudestaankin, mielen virkistämiseksi ja iloisen yhteishengen kasvattamiseksi.

* Maksoimme summan omasta pussista.
** Kuvassa kesälomalla valmistunut penkki – tavoite saavutettu! 

Kirsi Yli-Kaitala

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on mukana AikaJärjestys asiantuntijatyössä -tutkimushankkeessa. Hankkeessa kehitetään ratkaisuja asiantuntijatyöhön liittyviin ajankäytön haasteisiin.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Mitä yhteistä on Suomen vaeltavilla ammattilaisilla ja Brasilian köyhillä kotiäideillä?

Vietin neljä kuukautta Brasiliassa, suuressa ihanien ihmisten ja upean luonnon maassa. Eräässä brasilialaisessa kaupungissa  on yksi maailman suurimmista korutuotannon keskuksista. Monimutkaisessa virallisten ja epävirallisten yritysten verkostossa työvaiheita, kuten kokoamista, juottamista ja päällystämistä, on ulkoistettu kodeissa tehtäviksi. Työnantaja, eli kenties alihankkijan alihankkijan alihankkija, toimittaa raaka-aineet työntekijälle kotiin. Työntekijä valmistaa tuotteet määräaikaan mennessä ja saa niistä rahallisen korvauksen.

Varsinkin naiset, eli kotiäidit, tuottavat osavalmisteita kodeissaan informaalisti eli epävirallisesti. Rahaa tulee välittömään elämiseen, mutta ilman sosiaaliturvaa, palkallista lomaa tai muitakaan palkkasuhteen etuja. Koruja myydään kansainvälisille muotiketjuille, missä hintakilpailu Kiinan korutuotannon kanssa on kovaa. Paikallisilla markkinoilla myös kuluttajat voivat ryhtyä jälleenmyyjäyrittäjiksi.


Yllä kuvattu on epävirallisen työn yksi globaali ilmentymä. Se on merkittävä köyhien ihmisten tulonlähde kehittyvissä maissa. Kodeissa tehtävä epävirallinen työ on yleisintä, katukaupustelu näkyvintä. Ulkoistettu epävirallinen työ vähentää yritysten kustannuksia, lisää joustavuutta ja kasvattaa omistajien voittoa - ja se voi olla missä tahansa myös vapaaehtoista.

Epävirallisen työn mahdollisuus sisältyy myös joukkoistamiseen tai alustatalouteen, joka yleistyy kovaa vauhtia Suomessa ja Euroopassa. Sosiaaliset suhteet ja verkostot korostuvat, ja rajanveto työnteon ja harrastamisen välillä liudentuu. Osallistumisen motiivina voi rahan sijasta olla mukava yhteisö tai halu oppia. Nykyisessä tilanteessa, kun tuottavuuden kasvu ei enää aina paranna työllisyyttä, alusta- tai jakamistaloudesta toivotaan potkua yrittäjyyteen ja työllistymiseen. Työterveyslaitos on mukana juuri käynnistyvässä alustatalouden työtä tutkivassa Smart Work in Platform Economy -hankkeessa.

Periaatteessa joukkoistaminen mahdollistaa sen, että työntekijä itse valitsee työn tekemisen ajan, paikan ja sisällön. Brasilian kotiäitien tilanne on toinen. Se kietoutuu yhteen köyhyyden ja heikon koulutuksen kanssa. Parempia ansainnan vaihtoehtoja ei välttämättä ole, eikä työturvallisuutta tai oikeuksia osata vaatia.

Myös perheiden lapset ja nuoret osallistuvat korutuotantoon. Koulutyön kärsimisen ohella työhön liittyy riskejä, kuten altistumista vahvoille kemikaaleille, fyysisiä vaaroja ja huonoja työskentelyasentoja. Kyseisessä kaupungissa työsuojelututkijoiden koululaisille tekemän kyselyn mukaan yli 8000 lasta ja nuorta valmisti koulun ohella koruja keskimäärin 6,9 tuntia päivässä. Kemikaalit kuormittavat viemäriverkoston kautta luontoa, eikä epävirallinen tuotanto kerrytä verotuloja.

Me suomalaiset voimme ostaa halvalla kehittyvien maiden kodeissa valmistettuja koruja, tekstiilejä tai muita tuotteita. Ongelma on se, ettei meillä välttämättä ole tietoa, mitä halvan hinnan takana on. Kuka suunnittelee globaaleja tuotantojärjestelmiä, kuka kantaa vastuuta? Mikäli Suomi polarisoituu, epävirallisen työn haittapuolet voivat yleistyä meilläkin.

Kaupungissa on tehty työtä lapsityövoiman vähentämiseksi, mutta on huomattu, että julkisten tahojen toimenpiteet eivät riitä. Kaupungissa onkin suunniteltu kehittämishanketta koruteollisuuden yritysten kanssa, jossa ”alhaalta ylös” kehitettäisiin nykyistä kestävämpiä tuotantokonsepteja. Kokeilussa olisi samoja kehittämisperiaatteita kuin Työterveyslaitoksen muutospajoissa.

Laura Seppänen

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija. Hänen elämästään ja työskentelystään Brasiliassa syystalvella 2015-2016 voit lukea lisää täältä: www.laurabrasiliassa.fi.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

3 tapaa lisätä työhyvinvointia

Työhyvinvointi on kuin ilma. Usein sen tunnistaa vasta, kun se loppuu. Ei siis ihme, että moni työyhteisö havahtuu työhyvinvoinnin merkitykseen vasta ongelmien ilmaannuttua. Se on sääli, sillä moni asia olisi ennaltaehkäistävissä - kunhan olisi vain tietoa.

Tänä päivänä työhyvinvoinnista on onneksi saatavilla enemmän tutkimustietoa kuin koskaan. Jos menneisyydessä asiaa tutkittiinkin enemmän ongelmien ja epäkohtien kautta, on nykytutkimus varsinainen runsaudensarvi: tarjolla on laaja kirjo erilaisia näkökulmia työturvallisuudesta ja –terveydestä aina työyhteisön potentiaalin johtamiseen - kognitiivista ergonomiaa unohtamatta.


1. Hanki uutta tietoa

Omassa työssäni johtajana, journalistina ja organisaatiovalmentajana työhyvinvointia koskeva tieto on jo pitkään ollut elintärkeä työkalu. Kun sen yhdistää testattuihin käytänteisiin ja koulutuksen kautta hankittuihin taitoihin, on käsissä tehokas työkalupakki, jonka avulla selviää työn suuremmistakin myrskyistä.

Mistä uutta tutkimustietoa on saatavilla? Lukutoukka suuntaa kirjastoon ja selaa tutkimusreferaatit alan lehdistä. Joku jututtaa kollegaa tai surfaa netissä. Moni kuitenkin valittaa, ettei tiedonhankintaan enää työpäivien keskellä löydy aikaa. Mikä neuvoksi?

Hyvä tapa saada koottu katsaus oman toimialan uudesta tiedosta on osallistua seminaariin. Tuoreen tiedon lisäksi törmää todennäköisesti myös kollegoihin ja pääsee osaksi laajempaa keskustelua. Parhaassa tapauksessa oma ajattelu saa ilmaa ympärilleen ja jokin voi muuttua - ratkaisevasti.


2. Opiskele ihmisten johtamisen taitoja

Esimiestyön näkökulmasta työhyvinvointi ja ihmisten johtaminen ovat nousseet 2000-luvulla keskeiseen rooliin. YT-kierrosten, irtisanomisten ja muiden taantuman kerrannaisvaikutusten paineessa työn inhimillinen puoli on yhä kriittisempää, vaikka työpaikkoja tarkasteltaessa muulta näyttäisikin.

Mitä pidemmälle digitalisaatio etenee, sitä tärkeämmäksi tulee ihmisten tekemän työn rooli. Palvelu, vuorovaikutus ja luovuus ovat ihmisen valtteja koneita vastaan, siitä huolimatta että robotit jo naputtelevat journalistisia tekstejä.

Ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen on kuitenkin paras tae menestykseen. Kuten lukuisat tutkimukset osoittavat, ne organisaatiot, joissa erilaisuus on mielletty vahvuudeksi, menestyvät myös jatkossa.


3. Kehitä työkulttuuria

Kenties mielenkiintoisin ilmiö työhyvinvoinnin saralla on ennaltehkäisevä toimintakulttuuri. Organisaatiot, jotka suhtautuvat työntekijöihinsä intohimolla, haluavat myös tukea heidän hyvinvointiaan. Edelläkävijäfirmoissa onkin tällä hetkellä käynnissä joukko kokeiluja, joiden avulla etsitään työn ja vapaan tasapainoa ja tuetaan työssä jaksamista arjen tasolla.

Vanhemmuuden tuki, moni-ikäiset työyhteisöt ja vertaismentoroinnin käytänteet ovat näistä vain muutama esimerkki. Tulevaisuudessa yhä useampi tuunaa oman työnsä itselleen sopivaksi. Tuunaus mahdollistaa paitsi työn, myös sen ulkopuolisten asioiden tarkastelun arvojen näkökulmasta.

Työkulttuuri, jossa hyvinvointi on arvo sinänsä, tukee sekä yksilöitä että työyhteisöä kukoistamaan. Mitä kaikkea se voi käytännössä tarkoittaa, selviää ensi syksynä Työterveyspäivillä Tampereella 13.–14.9.2016.

Tervetuloa kuuntelemaan!


Maaretta Tukiainen

Kirjoittaja on tietokirjailija, muutosvalmentaja ja TV-juontaja, joka on kiinnostunut elinikäisestä oppimisesta, positiivisesta psykologiasta ja yhdessä luomisen voimasta. Kuluvana vuonna YLE TV1 on esittänyt hänen juontamansa asiaohjelmasarjan 8 myyttiä työstä. Tukiainen toimii juontajana Työterveyspäivillä 13.9.2016 Tampereella. 

Twitter @Maaretta, Instagram @maaru, www.maaretta.com

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Tuodaan työhyvinvointi arkeen!

Annarita Koli kirjoitti jokin aika sitten ansiokkaan blogin työhyvinvointitoiminnan merkityksestä osana yrityksen tuloksellista toimintaa. Hän toteaa kirjoituksessaan Työeläkeyhtiö Elon ja vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan tuoreeseen selvitykseen viitaten, että työnantajista vain alle puolet arvioi henkilöstön työhyvinvointiin ja terveyteen suunnattujen panostusten vaikuttavan yrityksen henkilöstön vaihtuvuuteen, taloudelliseen tulokseen, asiakastyytyväisyyteen tai uusien innovaatioiden syntyyn.

Bloginsa loppuosassa hän toteaa näin: ”Tosiasiassa kaikki työpaikat jo kehittävät työhyvinvointia. Se tapahtuu päivittäisissä kohtaamisissa, kokouksissa, asiakaspalvelussa ja esimiestyössä. Jos yrityksellä on varaa liiketoiminnan pyörittämiseen, sillä on aikaa ja varaa myös työhyvinvointiin. Jos erilliset työhyvinvointiprojektit tuntuvat kalliilta, niin halvinta on upottaa työhyvinvointi arjen pieniin käytäntöihin, ihan joka päivä.”

Tähän lainaukseen kulminoituu nykyaikaisen työhyvinvointitoiminnan ydin: se ei suinkaan ole irrallisia temppuja, hyvinvointipäiviä, jumppaa tai kuntosalipalveluita. Työhyvinvoinnin ydin on työn jokapäiväisessä arjessa.


Olemme KetteräHR-hankkeessa reilun vuoden ajan saaneet tutustua ja osallistua kymmenien hyvien yritysten toimintaan, jotka huomioivat arjessaan työhyvinvoinnin. Useat näistä yrityksistä löytyvät parhaiden työpaikkojen Great Place to Work -listauksesta. Hankkeessa kartoitetaan ja kehitetään kasvuyritysten henkilöstöjohtamisen käytäntöjä.

Alle olemme koostaneet muutamia toimintaperiaatteita, joiden avulla työhyvinvointi on hankkeemme kumppaniyrityksissä saatu osaksi työnteon arkea:

  1. Avoimuus
    Mitä nopeammin ja selkeämmin työtä koskeva tarpeellinen tieto tavoittaa ihmiset, sitä vähemmän syntyy arvailuja, pelkoa ja epäluottamusta. Läpinäkyvyys on tärkeää myös ulospäin, sillä se vaikuttaa yrityksen brändiin. Hyvä mielikuva pitää työntekijät talossa, houkuttaa asiakkaita ja uusia työntekijöitä.
  2. Luottamus, osallisuus ja yhteisöllisyys
    Sääntöviidakko ja vahtiminen kannattaa korvata luottamuksella ja osallisuudella. Kaikkien äänen saa, ja sen pitää, kuulua yhteisessä tekemisessä. Kun työssä on aitoa vuorovaikutusta, syntyy myös yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen meininkiä. Kun hävitään ja voitetaan yhdessä, ei kukaan ole yksin ”syyllinen”.
  3. Kokeilevuus ja erehtyvyys
    Jos ei koskaan kokeile mitään uutta, niin ei voi myöskään uudistua. Uudistumiskykyisyys on muuttuvassa maailmassa yhä tärkeämpää. Aina ei voi kuitenkaan onnistua, kukaan ei ole täydellinen. Jos kuitenkin erehtymisestä seuraa välitön rangaistus, ei keksiminen ja kokeileminen ole kovin houkuttavaa. Jos taas saa ideoida ja kokeilla itseä kiinnostavia juttuja, työ on mielekästä. Kummanko tien valitset?

Nämä toimintaperiaatteet tukevat ajatusta ihmisestä työpaikan tärkeimpänä voimavarana. Jos ihmiset elävät tiedolta pimennossa, tai eivät saa mahdollisuutta toteuttaa itseään työssä, on turha odottaa myöskään hyvää tulosta. Näiden ajatusten ottaminen ohjenuoraksi työnteon arjessa ei liene mahdotonta millään työpaikalla.

Työpaikoilla toteutettavalla virkistystoiminnalla, oli se sitten liikuntaa, kulttuuria, tempauksia tai mitä hyvänsä, on yhä paikkansa osana työhyvinvointitoimintaa, mutta se ei yksin riitä. Jos hyvinvointi ei rakennu jokapäiväisessä työssä tai työn tekemisen arjessa, on turha yrittää sitä irrallisilla tempuilla parantaa.

Minna Janhonen (@minnajanhonen) ja Tiina Taipale (@maapallolainen)

Minna ja Tiina toimivat tutkijoina, kehittäjinä ja kiertue-emäntinä KetteräHR-hankkeessa.


KetteräHR-hankkeessa kerätään tietoa kasvuvaiheen henkilöstöjohtamisen hyvistä toimintamalleista. KetteräHR RoadTourilla toimintamalleja jaetaan ja keskustelutetaan ympäri Suomen järjestettävissä työpajoissa. Syksyn KetteräHR RoadTourin ilmoittautuminen on avattu! Tule maksuttomaan työpajaan saamaan henkilöstöjohtamiseen liittyvää tietoa ja sparrausta, sekä verkostoitumaan muiden kasvuhakuisten yrittäjien kanssa. Työpajat on suunnattu kasvaville tai kasvuhaluisille pk-yrityksille, yrittäjille ja startup-yrittäjille!