tiistai 20. toukokuuta 2014

Voiko ahdistujasta tuunata autuaan?


Työterveyslaitoksella on käynnissä Innostuksen spiraali  -tutkimus- ja kehittämishanke, jossa tutkitaan ja kehitetään työyhteisöjen voimavaroja ja työhyvinvointia.

Eräs tutkituista käsitteistä liittyy työntekijälähtöiseen työn muokkaamiseen eli työn tuunaamiseen. Ajatus on, että työntekijät voivat itse lisätä oman työnsä mielekkyyttä ja siten omaa työhyvinvointiaan muokkaamalla työnsä sisältöä, sen tekemisen ympäristöä tai työtä koskevaa ajatteluaan paremmin itselleen sopivaksi. Tuunari voi esimerkiksi kehittää omaa osaamistaan, lisätä työnsä haasteita tai parantaa sosiaalisen vuorovaikutuksen määrää ja laatua työssään eri tavoin.

Työn tuunaaminen tapahtuu nykyisen tehtävänkuvan puitteissa ja voi olla hyvinkin arkista toimintaa. Pienillä teoilla voi olla iso vaikutus.

Olemme kevään kuluessa vieneet työn tuunaamisen ilosanomaa suomalaisille työpaikoille ja oppineet lukuisia eri tapoja ja käytäntöjä, joilla työntekijät tuunaavat omaa työtään erilaisissa organisaatioissa. Kaikista vaikutteista huolimatta havahduin kollegani taannoin minulle esittämään kysymykseen: ”Miten sinä olet viime aikoina tuunannut työtäsi?”

Syöksyin innostuksen spiraalista itsetutkiskelun spiraaliin, jonka silmässä kummitteli totuus: enpä juuri mitenkään. Olin kuin surullisenkuuluisa suutarin lapsi ilman kenkiä, vaikka tarvetta todella olisi elää niin kuin opettaa. Koko vuoden elämää leimannut kiire ja tukka putkella kohkaaminen olivat jättäneet jälkeensä stressiä, ärtynyttä mieltä ja sähköpostikurimusta kasvokkaisten kohtaamisten sijaan. Totta vie, työskentelytapani tuntuivat kaipaavan tuunaamista (puskutraktorilla tai dynamiitilla)!

Siispä toimeen: päätin jälleen kerran opetella parempia ajanhallinnan tapoja ja panostaa sosiaalisten suhteiden laatuun työssä. Vaikuttaisin siis paitsi työni tekemiseen, myös sen sosiaaliseen ympäristöön.

Entä työni kognitiivinen ulottuvuus? Kriittisyys ja pedanttisuus kun ovat kuulemma niitä luonteenpiirteitä, jotka hylkivät optimismia ja onnellisuutta samaan tapaan kuin positiivisesti varautuneet kappaleet toisiaan. Kollegani esittikin minulle haasteen: onnistuisinko tuunaamaan itsestäni myönteisemmän kolmessa viikossa? Käytännössä tämä tarkoittaisi, että koetan sinnikkäästi torjua negatiivisia ajatusmalleja pyrkien samalla omaksumaan myönteisen – tai ainakin vähemmän ärtyneen –lähestymistavan arjen pikku vastoinkäymisiin.

Aloitan harjoituksen hiljentämällä epäilyksen oraan. Otan haasteen vastaan uteliaana, joskin hieman pelokkaana. Koska kyseessä on empirian kerääminen, päivitän kokemuksiani ajatusnyrjähdyksen varrelta, ja koetan vastata otsikon esittämään kysymykseen. Suuri tuntematon, täältä tullaan.

Lotta Harju

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on kiinnostunut siitä, miten työntekijät voivat omalla toiminnallaan tehdä työstään innostavampaa ja ehkäistä työssä leipääntymistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti