tiistai 10. kesäkuuta 2014

Ankeilijan loppuraportti: Työn tuunaaminen mahdollistaa pienet arjen oivallukset

Kesäloman kynnyksellä voi kokeilla työn tuunaamista jo siksi, että sen avulla voi saada potkua viimeiseen rutistukseen ennen lomalaitumille kirmaamista.

INSPI-hankkeen nimissä kokeilin tuunata työtäni kolmen viikon ajan. Tavoitteeni oli laittaa piste stressin aiheuttamalle ärtymykselle ja ohjata asennoitumista rennompaan ja myönteisempään suuntaan.

Ankeuden anatomiaa pohdittuani oivalsin, että tarvitsin ennen kaikkea kokemuksen työni hallinnasta, jonka taas oli lähdettävä itsestäni. Oli opeteltava keskittymään ympärillä vellovasta kaaoksesta huolimatta, tekemään töitä rauhassa asia kerrallaan sekä olemaan armollinen itselle, mikäli edellisissä ei aina onnistuisi. Näin säästyy voimia nauttia ilon ja onnistumisen hetkistä, mitä työni sisältää myös yllin kyllin. Käykö järkeen? Kyllä. Olisipa toteutus yhtä helppoa.

Aiottu muutos on helppo muistaa korkeintaan muutaman päivän ajan. Haaste onkin pitkäjänteisyydessä, joka on kestävän tapojen muuttamisen kivijalka. Kun arki vyöryy päälle ja sähköposti vaatii huomiota, on helpompaa tanssia tutuin askelmerkein kuin soveltaa uusia ajatusmalleja ja toimintatapoja. Ensimmäisellä viikolla innostanut keskittymisessä onnistuminen suli seuraavalla viikolla samanlaiseksi kohkaamiseksi kuin aina ennenkin.

Erilaista entiseen verrattuna oli kuitenkin se, että tiedostin käytökseni tilanteessa, ja olin kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Sen sijaan, että olisin heittänyt hienot tuunausideani yli laidan, koska ne eivät heti toteutuneet täydellisesti, lupasin itselleni jatkaa yrittämistä. Vaikka se ei nyt juuri sinä päivänä onnistunut, se onnistuu seuraavalla kerralla, kunhan vain muistan jatkaa yrittämistä. Vastuunotto omasta hyvinvoinnista on tavoittelun arvoista.

Muutoksen suunnittelu on tärkeää, ja mitä konkreettisempi agenda, sen parempi. Isomman muutoksen lisäksi voikin olla motivoivaa asettaa jokin arkisempi tavoite sen rinnalle. Itse olen yrittänyt hengittää syvään päivittäin. Samalla on tullut oivaltaneeksi, kuinka harvoin sitä onkaan tehnyt.

Tuliko ankeilijasta autuas? Kolme viikkoa on lyhyt aika todeta iso muutos, mutta siemen on kylvetty ja usko oraasta olemassa. On ollut hyödyllistä pysähtyä pohtimaan omia työtapojaan ja niiden vaikutusta omaan hyvinvointiin. Tietoinen muutos on työlästä, mutta pienetkin askeleet sitä kohti voimaannuttavat ja ruokkivat onnistumisen kokemusta. Opin sen, että mikäli töissä leipäännyttää, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä voisin itse tehdä tilanteelle. Ja toimia.

Lotta Harju

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on kiinnostunut siitä, miten työntekijät voivat omalla toiminnallaan tehdä työstään innostavampaa ja ehkäistä työssä leipääntymistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti