Pidän etätyöpäiviä muutamia kertoja kuussa, kun haluan keskittyä johonkin tekemiseen, joka oikeasti vaatii omaa rauhaa.
Etätyöpäiväni toistuvat samalla kaavalla: herään herätyskellon kilkkeeseen, sukellan valtavan pinkin aamutakin uumeniin, valmistan aamupalaa ja suuntaan tukka pystyssä kannettavan ääreen, joka möllöttää valmiina ja vaativana ruokapöydällä. Selaan nopeasti sähköpostit läpi, vastaan niihin tärkeisiin, suljen sähköpostin ja rupean hommiin.
Havahdun lounasaikaan kurnivaan vatsaan. Vaellan jääkaapille, ja syön mitä sattuu löytymään.
Olen opetellut siirtymään lounaan ajaksi pois koneen äärestä. Duunissa tallustelen työpaikkaravintolaan, kotona sohvalle. Lounaan jälkeen palaan koneelle ja tarkistan sähköpostit uudestaan. Vastattuani niihin tärkeisiin jatkan taas hommia.
Iltapäivällä väsähdän. Olen istunut koko päivän koneella ja kaipaan työkavereiden pälpätystä ja iloisia kahvihetkiä. Keitän kupin teetä ja juon sen sohvalla istuen, sisustuslehteä selaillen. Tässä vaiheessa päivää keskittymiskyky ei ole enää entisensä, joten siirryn suosiolla vastailemaan niihin loppuihin sähköposteihin ja muiden pikkuhommien hoitamiseen.
Lopetan työpäivän yleensä silloin kun ovi kolahtaa merkiksi siitä, että asunnossa elelevä toinen arjen sankari on saapunut töistä.
Havaintoja etätyöstä kotona:
- Ajatusta vaativat työt edistyvät ihan eri tavalla, kun keskeytyksiä on vähemmän: kotona en ole sähköpostiaddikti, jonka on pakko vastata kaikkeen heti.
- On hyvä selvittää, millainen työntekijä on ja milloin on tehokkaimmillaan. Minun työaikani on tehokkaimmillaan aamupäivästä, joten sijoitan sekä etänä että työpaikallakin vaativimmat työt aamuun.
- Etätyön haittapuoli: kaipaan seuraa.
Erilainen etätyö
Tänään on erilainen etätyöpäivä.
Puen aamulla päälle oikeat vaatteet, pakkaan kannettavan lisälaitteineen laukkuun ja suuntaan kohti keskustaa. Tänään teen etätöitä keskustan etätyöpisteissä.
Bussissa havahdun syntiseen fiilikseen. Tässä sitä matkustetaan kohti keskustaa ohi työpaikan. Olen täysin ehdollistunut siihen, että töitä tehdään joko työpaikalla tai satunnaisesti kotona. Ja jos töitä tehdään kotona, niin koneen äärestä ei poistuta ilman pätevää syytä. Ja tässä minä mennä matkustan kohti Kirjasto 10:iä. Olihan tämä nyt sallittua? Uskooko kukaan, että olen oikeasti menossa tekemään töitä, kun hymyilyttää niin kovin?
Katumusharjoituksena vastailen työsähköposteihin kännykällä jo bussissa.
Kirjasto 10
"Valitse vapaasti joku paikka", ihanan palveluhenkinen työntekijä opastaa minua, kun tiedustelen missä kannattaisi tehdä töitä. Silmiini osuu jättimäinen nahkatuoli. Valtaan siis sen, vaikka työntekijä huomauttaa, että olen vallannut musiikinkuuntelupisteen. Lupaan siirtyä, mikäli joku haluaa tulla kuuntelemaan Mozartia (ei halunnut).
Laitan kuulokkeet korville, PJ Harveyn soimaan Spotifysta ja alan tahkota töitä. Vajaa kolme tuntia myöhemmin havahdun siihen samaan kurnivaan vatsaan, joka kotona ja töissäkin ilmoittelee itsestään. Pakkaan kamat, jätän haikeat hyvästit nojatuolille ja suuntaan lounaalle.
Kaupunkiverstas
Seuraava etätyöpaikka on Lasipalatsilla, joten päätän nauttia kevyen lounaan siellä.
Syötyäni Café Lasipalatsissa lohileivän ja kahvin kipaisen portaat ylös Urban Officeen, jossa on jos jonkinmoisia etätyöpisteitä. Kaksi kokoustilaa ovat etukäteen varattavissa, ja minulle kerrotaan, että ne ovatkin yleensä päivisin varattuja. Muihin tiloihin ja pöytiin voi istahtaa, kun ne ovat tyhjiä. Täältä löytyy myös muutama yksintyöskentelyyn tarkoitettu Silence-tuoli. Nappaan yhden juuri vapautuvan loossin, josta on näkymät suoraan kiireiselle Manskulle.
Tappelen aikani wlanin kanssa, kunnes saan Lasipalatsin avoimen verkon toimimaan. Ärsyttää, että Urban Officen oma wlan ei saamastani salasanasta huolimatta pelitä.
Laitan kuulokkeet taas korville ja harmikseni huomaan, että alakerran kahvilan ja kokoustavien ihmisten äänet kuuluvat läpi kuulokkeiden ja musiikin. Katselen kateellisena punaisia, mukavilta näyttäviä ja nojatuolin näköisiä Silence-tuoleja. Ei tule yllätyksenä, että ne ovat koko ajan varattu.
Totean, että nyt olisi hyvä tehdä jotain parityötä tai pitää tiimipalaveria.
Havaintoja etätyöstä muualla kuin kotona:
- Farkut ja ripsiväri tekevät olosta ammattimaisemman kuin aamutakki.
- Ihanat, ihanat miljööt, nahkatuolit, keskustan fiilis… vaarana on unohtua tuijottamaan ulos ikkunasta kiireisenä juoksentelevia ihmisiä.
- Urban Officessa tai kirjastossa kukaan ei tule ovelle "yhden pikaisen" jutun kanssa.
- Etätyön haittapuoli: olen yhä seurankipeä.
Postscript
Etäpäivät ovat mahtavia silloin, kun niille on oikeasti tarvetta. Kokeilkaa rohkeasti kahviloita, etätyöpisteitä tai kirjastoja, työn tekeminen tuntuu erilaiselta kuin kotona!
Vinkkejä:
- Rauhalliseen, yksin suoritettavaan ajatus-/kirjoitustyöhön suosittelen kirjastoa. Kirjasto 10 saa minulta 10 pistettä!
- Kokousta kannattaa tulla pitämään Lasipalatsin Urban Officeen. Tilassa on liian meluisaa ajattelutyölle, mutta työtovereiden kanssa brainstormaukseen tilat ovat oikein sopivat. Ja Café Lasipalatsista voi napata kahvit mukaan pieneen kokoustilaan.
- Kuulokkeet ja nettiradio/spotify/musiikki on hyvä idea, kun haluaa sulkea elämän äänet ulkopuolelle. (PJ Harvey on hyvää työntekomusiikkia.)
- Suosittelen selvittämään, miten mobiililaajakaista toimii – siltä varalta, että avoimet ja julkiset wlanit eivät toimikaan ihan niin helposti kuin luulet.
Huomenna torstaina 18.9. on loistava mahdollisuus testata etätyötä, sillä on Kansallinen etätyöpäivä. Itse aion siirtyä sille Kirjasto 10:n nahkatuolille, ehkä treffataan siellä!
Kiti Sirén
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen koulutuskoordinaattori, joka diggailee oman työn tuunaamisesta ja pehmeistä nahkaisista nojatuoleista.
***********************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti